Blogi: Työntekijän näkökulma pitää ottaa keskiöön lean-rakentamisessa

Rakennusalalla leanista puhuttaessa yleensä keskitytään työkaluihin. Esimerkiksi Last Planner, tahtituotanto sekä erilaiset yhteistoiminnalliset sopimusmuodot ja niihin liittyvä Big Room –työskentely ovat yleistyneet viime vuosina. Yleensä näiden työkalujen käyttöön osallistuvat työmaahenkilöstön lisäksi aliurakoitsijoiden projektipäälliköt. Lean suomalaisessa rakentamisessa koskettaa vain poikkeustapauksessa asentajaa tai nokkamiestä.

Työntekijä on kuitenkin koko tuottavuusongelman tärkein tekijä. Hukka toteutuu asentajan työssä. Olemme Building 2030 -työssä mitanneet hukkaa eri menetelmillä ja kaikki menetelmät kypäräkameroista sisäpaikannukseen päätyvät samoihin lukemiin: arvoa tuottavaa työaikaa on 20-30% kokonaistyöajasta (lakisääteiset tauot vähennettyinä). Työntekijä ei itse voi omilla toimillaan vaikuttaa tuottavuuteensa, koska hukka syntyy prosessin ulkoisesta vaihtelusta. Joku aloitusedellytys puuttuu suunnitellusta sijainnista, joten työntekijät joutuvat etsimään olosuhteiltaan optimaalista työkohdetta. Materiaalilogistiikkaa ei ole keskitetysti suunniteltu, joten asentajien aikaa menee materiaalien turhaan haalaukseen. Suunnitelmissa on puutteita, jonka takia asentaja joutuu itse suunnittelemaan työn loppuun työkohteessa. Hukkaa löytyy nykyprosessista runsaasti.

Työntekijät ovat hyvin tietoisia rakennusprosessin ongelmista ja heillä on hyviä ajatuksia prosessin kehitykseen. Ajatuksia ei ole perinteisesti uskallettu esittää työmaan johdolle tai niitä ei ole kuunneltu. Työntekijäpuolen ja työnantajan välisellä vastakkainasettelulla on ollut oma roolinsa. Tämä vastakkainasettelu ei kuulu lean-rakentamisen henkeen. Koko organisaatioon täytyy istuttaa jatkuvan parantamisen kulttuuri. Jokaisen pitäisi jatkuvasti kyseenalaistaa nykymallia ja miettiä, miten saadaan käytettyä isompi osa ajasta asennustyöhön. Johdon tehtävä on lean-ajattelussa mahdollistaa työssä onnistuminen työntekijälle ja reagoida työntekijöiden esille nostamiin ongelmiin ja kehitysehdotuksiin. Esimerkiksi Firalla on käytössä erittäin kannatettava malli, jossa työnjohto reagoi työntekijöiden raportoimiin esteisiin tunnin sisällä ongelman digitaalisesta ilmoittamisesta. Jos työntekijät tietävät, että heidän mielipiteillään on merkitystä, kehitysehdotuksia saadaan runsaasti. Esimerkiksi Aallon opiskelijoiden haastattelemat sähköasentajat kykenivät antamaan todella relevantteja kehitysehdotuksia koko prosessiin.

Leanin keskiössä on loppuasiakkaalle arvoa tuottava prosessi. Tästä vastaavat työntekijät ja asentajat, jotka tosiallisesti rakentavat asiakkaan tilaaman rakennuksen. Työntekijän näkökulma täytyy nostaa keskiöön työnsuunnittelussa, teknistä suunnittelua on kehitettävä vastaamaan paremmin asennuksen tarpeita ja työntekijöiden esille nostamat kehitysehdotukset ja ongelmat on otettava vakavasti. Monet rakennusliikkeet ovat jo ottaneet oikean suuntaisia askeleita mutta paljon on vielä tehtävää. Rakennusalan tuottavuusongelma voidaan ratkaista vain yhdessä!

Olli Seppänen
Professori (Professor of Practice)
Rakennustekniikan laitos, Aalto-yliopisto