“On harvinaista, että tilaajaa oikeasti kiinnostaa, miten meillä menee.”
Olen kuullut tämän lauseen työmaan työntekijöiltä yllättävän usein ja se pysäyttää joka kerta. Lauseeseen kiteytyy jotain olennaista rakennusalan nykytilasta ja siitä muutoksesta, jonka keskellä elämme.
Ala on pitkään toiminut mallilla, jossa tilaaja näkyy työmaalla lähinnä työmaakokouksessa tai silloin, kun jokin on pielessä. Tilanne on todennäköisesti tuttu: kun valkokypärä ilmestyy työmaalle, moni vetäytyy mieluummin kahvitauolle kuin jää juttelemaan. Tässä etäisyydessä on ongelma. Jos tilaaja näyttäytyy työmaalla vain harvoin eikä osoita aitoa kiinnostusta tekijöitä kohtaan, miksi tekijät sitoutuisivat tilaajan tavoitteisiin tai kohteessa tehtävään työhön?
Luottamus rakennetaan olemalla läsnä
Olen itse ollut paljon mukana työmaan arjessa ja tekemisessä. Se on mahdollistanut monet keskustelut tekijöiden kanssa niin työpisteellä, kahvilla kuin kyselytulosten purkamisen yhteydessäkin. On ollut valtava rikkaus pysähtyä kuulemaan ja kuuntelemaan arkea sellaisena kuin se on sekä saada palautetta siitä, mikä toimii ja missä on petrattavaa.
Keskustelujen perusteella olen myös pystynyt tekemään konkreettisia toimia sen eteen, että tehtävä työ olisi mukavampaa, helpompaa ja sujuvampaa. Pienilläkin jutuilla voi olla iso merkitys.
Palaute työmaalta on ollut suoraa ja sykähdyttävää: “Se että tulet paikan päälle ja juttelet, merkitsee paljon. Tuntuu, että meillä on väliä.”
Minusta tämä ei ole pehmeää tekemistä vaan arvojen mukaista johtamista. Ainoastaan aidon läsnäolon kautta voidaan rakentaa luottamusta, avata keskusteluja ja madaltaa kynnystä ongelmien esiintuomiselle. Ja juuri näistä asioista syntyy myös parempi lopputulos — vähemmän hukkaa, enemmän arvoa.
Rakennuttajan uusi rooli: sopimusten hallitsijasta kulttuurin rakentajaksi
Rakennuttajan vahvempi rooli työmaalla ei ole pelkästään omakohtainen kokemukseni, vaan osa yhteistoiminnallisten hankkeiden yleistymiseen liittyvää laajempaa muutosta.
Pärjätäkseen yhteistoiminnallisissa urakkamuodoissa rakennuttajana ei enää riitä, että hallitaan sopimuksia, valvotaan kustannuksia tai seurataan aikataulua. Yhteistoimintamallit sekä pakottavat että kannustavat toisenlaiseen rooliin, jossa rakennuttaja on yhä enemmän fasilitaattori, mahdollistaja ja kulttuurin rakentaja.
Kokemukseni mukaan muutos tiivistyy kolmeen ydinteemaan:
- Systemaattinen luottamuksen rakentaminen ja avoimuus
Arvoihin ja tavoitteisiin sitoutuminen, avoin tiedonvaihto ja yhteinen suunta eivät synny itsestään vaan niitä pitää johtaa joka päivä. - Toteutustavan ymmärrys ja sen elinehtoihin sitoutuminen
Yhteistoiminta, tahtituotanto, toimiva logistiikka ja teolliset ratkaisut eivät ole pelkästään “urakoitsijan asia”. Ne onnistuvat vain, jos tilaaja itse tietää, mitä haluaa ja sitoutuu edellyttämiinsä asioihin. - Yhteistyön rakentaminen yli rajojen
Haitallisesta osaoptimoinnista on siirryttävä hankkeen parhaaksi ajatteluun. Tämä edellyttää aktiivista yhteistyötä yli organisaatiorajojen ja läsnäoloa siellä missä tapahtuu.
Pohjimmiltaan kyse on siirtymästä tiukasta kontrollista luottamukseen, etäisyydestä läsnäoloon ja pelkästä tilaamisesta edellytysten luomiseen. Muutos vaatii uudenlaista asennetta ja osaamista, ajattelutavan muutosta sekä rohkeutta siirtyä uuteen. Se kuitenkin kannattaa, sillä vaikutukset ovat isoja: yhteistyö paranee ja tiivistyy, tuotanto virtaa paremmin, laatu on korkeammalla ja tulos vastaa tavoitteita.
Yhteistoiminta ei synny sopimuksista. Se syntyy kokemuksesta, että olemme tässä yhdessä ja sen eteen meidän jokaisen tulisi tehdä työtä.
Laura Pääkkönen
Rakennuttajapäällikkö, Hoas
LCI Finlandin hallituksen jäsen
