Rakennusalalla on onnistuttu parantamaan tuottavuutta ja lyhentämään hankkeiden läpimenoaikoja. Laatu ei kuitenkaan ole kehittynyt samaa tahtia eikä nollavirheluovutusten osuus ole kasvanut. Miksi rakennushankkeissa päädytään edelleen toistuviin virheisiin, keskeneräisiin töihin ja työläisiin jälkitarkastuksiin, vaikka alan ammattilaiset tekevät parhaansa laadukkaan lopputuloksen eteen?

Building 2030 -tutkimushanke Laatu rakennusalalla – kohti systeemistä muutosta etsi vastausta kysymykseen tarkastelemalla laatua koko rakennusprosessin ominaisuutena. Keskeinen johtopäätös on selkeä: laatua ja tuottavuutta heikentävät pitkälti samat systeemiset juurisyyt. Siksi laatua voidaan parantaa vain kehittämällä toimintatapoja yli organisaatio- ja sopimusrajojen.

Virheiden syyt löytyvät usein pintaa syvemmältä

Tutkimuksessa analysoitiin koulusaneerauksen viivästynyttä vastaanottoa ja asuinkerrostalon vesivuotoa. Lisäksi vertailtiin laadullisesti paremmin ja heikommin suoriutuneita kouluhankkeita sekä tunnistettiin alan asiantuntijoiden työpajoissa laatuongelmien systeemisiä juurisyitä.

Kouluhankkeessa vastaanoton viivästymiseen vaikuttivat muun muassa myöhäiset käyttäjämuutokset, lupaprosessin viiveet, suunnitelmien ristiriidat ja puutteellinen aikataulunhallinta. Vesivuototapauksessa väärän liitososan käyttö, puutteelliset suunnitelmat ja laadunvarmistuksen katveet johtivat korjauksiin, joiden kustannukset olivat merkittäviä.

Esimerkit osoittavat, ettei laatuongelmia voi palauttaa yksittäisen työntekijän virheeseen tai tarkastuksen puutteeseen. Taustalla vaikuttavat myös suunnittelun tarkkuus, materiaalien saatavuus, tiedonkulku, aikataulupaineet ja vastuiden epäselvyydet. Jos näitä tekijöitä ei korjata, samat ongelmat voivat toistua seuraavissa hankkeissa.

Suunnittele niin kuin rakennat ja rakenna niin kuin suunnittelet

Tutkimuksessa tunnistettiin seitsemän laatuongelmien juurisyihin liittyvää osa-aluetta. Niistä keskeisiä ovat suunnitelmien heikko rakennettavuus, hankinnan ja tuotehyväksynnän epäselvyydet, puutteellinen töiden ennakkosuunnittelu, epärealistinen aikataulujohtaminen sekä suunnitelmista poikkeaminen työmaalla.

Ratkaisu alkaa yhteistyöstä. Urakoitsijoiden osaaminen on saatava mukaan suunnitteluun riittävän aikaisin, ja suunnittelijoiden on voitava osallistua ongelmien ratkaisemiseen myös rakentamisen aikana. Suunnitelmien tulee olla riittävän yksityiskohtaisia, yhteensovitettuja ja asennettavia. Tuotevaihdot on hyväksyttävä hallitusti ja suunnitelmat päivitettävä vastaamaan toteutusta.

Työmaalla laatu puolestaan syntyy huolellisesta ennakkosuunnittelusta, selkeistä aloitusedellytyksistä, malliasennuksista ja siitä, että asentajat sisäistävät laatuvaatimusten merkityksen. Pienemmät tuotantoerät ja tahtituotanto tukevat työn sujuvuutta ja poikkeamien nopeaa havaitsemista.

Myös aikataulun on kuvattava todellisuutta. Toimintakokeille ja vastaanotolle varattu aika ei saa muuttua huomaamatta rakentamisen puskuriksi. Muuten ongelmien havaitseminen siirtyy hankkeen loppuun tai rakennuksen käytön aikaan.

Laatu on johdon strateginen valinta

Tutkimuksen viesti on, ettei laadun parantaminen edellytä välttämättä uusia tarkastuksia tai koordinaattoreita. Tarvitaan ennen kaikkea parempia prosesseja ja pysyviä käytäntöjä juurisyiden selvittämiseen ja poistamiseen.

Johdon on myös tehtävä laatu näkyväksi: kuinka monessa yrityksessä laatupoikkeamien määrää seurataan yhtä systemaattisesti ja läpinäkyvästi kuin vaikkapa työturvallisuutta tai aikataulujen ja kustannusten pitävyyttä? Virheiden määrän lisäksi tulisi seurata niiden vakavuutta, jälkitarkastusten määrää ja tehtyjen juurisyyanalyysien lukumäärää. Kun laatumittarit ovat aidosti mukana hankkeiden johtamisessa, virheistä oppimisesta tulee osa normaalia toimintaa.

Rakennusalan laadun seuraava kehitysaskel ei siis ole vain virheettömämpi työmaa. Se on järjestelmä, jossa suunnittelu, hankinta, tuotanto ja luovutus tukevat toisiaan. Kun koko prosessi toimii paremmin, myös laadukas lopputulos on helpompi saavuttaa – ilman, että tuottavuudesta tai aikataulusta tarvitsee tinkiä.

 


Antti Peltokorpi
professori, Aalto-yliopisto
LCI Finlandin hallituksen jäsen